sirpaleet.net on Petri Järvisen kotisivu, josta löydät kuvagallerioita retkiltä ja muista aiheista sekä muuta sekalaista.
Tässä blogissa käsitellään yleensä vähemmän vakavia asioita ja kierretää itse asiaa kuin kissa kuumaa perunaa...err, siis puuroa.
Blogin ylläpito on lopettu ainakin toistaiseksi, muu sivusto jatkaa ennallaan, myöskin toistaiseksi.
Mitä ihmettä nykyään noille appelsiineille oikeen on tapahtunut, kun niiden lohkot hajoavat käsiin ja ovat muutenkin omituisia? Eivätkä edes pyöreitä vaan enemmän sitruunaa muistuttavia? Vastaavasti klementiinit vaikuttavat miltei kuivilta ja tuntuu että kuoren ja sisuksen välissä on viiden millin välys :)
Jos ei nämä vielä ole uuden EU-standardin mukaisia niin pitäisikö semmoinen laatia, sehän sopisi sinne hyvin porkkanan oranssisuus- ja banaanin käyryyssäädösten joukkoon :D (kaupunkitarinoita joo...)
Toista se oli silloin kun minä olin nuori, appelsiinit oli appelsiineja ja eksoottisia hedelmiä olivat kiivi ja kookospähkinä :D :)
Parin viikon ajan on aina välillä tullut sellainen fiilis, että voisi heittää repun selkään ja lähteä katsoaan Suomen saloja. Tänään sitten menin ja pistin kartan työpaikan sermin reunaan josta voin sitten seuraavaa reissua suunnitella. Jossain ajatuksissa siintelee myös toive vähän pidemmästä reissusta, ehkä jopa varsinaisesta vaelluksesta. Mutta jos nyt päiväreissuun edes pääsisi..
Eipä tämä uutta ole tähän aikaan vuodesta. Vielä kun olisi sukset ja kelejä. Tai sitten kevät ja sulan maan aika...
Vuosi on nyt siis vierähtänyt käyntiin varsin vauhdikkaasti. Itse asiassa kiirettä on välillä ollut vähän turhankin paljon, mutta kyllä se siitä vielä rauhoittuu. Talvilomakin lähestyy ja vaikka sen suurempia suunnitelmia ei olekaan niin kyllä sitä silti odottaa.
Kävin katsomassa Tali-Ihantala 1944-elokuvan. Varsinaisesta juonellisesta elokuvasta ei voi puhua, eikä oikein dokumentistakaan, lähinnä mieleen tuli sotakirjan henkilökohtaisista kertomuksista koottu elokuva. Toimi se silti hyvin ja teknisesti hieno se myös oli. Vaihteeksi kalustokin vaikutti olevan kunnossa. Eli suosittelen, tosin varauksella, elokuvan muoto saattaa olla hieman häiritsevä joidenkin mielestä. Itse pidin.
Meikäläisen osalta työt on tältä vuodelta tehty, joten on aika toivottaa kaikille tasapuolisesti hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Toivottavasti ensi vuodesta tulee vielä parempi kuin tästä, meni nyt sitten miten hyvin tai huonosti tahansa :)
Meikäläinen ei suuremmin jouluhässäkkään innostu. Paitsi ehkä loman kannata. Tänä vuonna päätin kuitenkin lähettää joulukortteja, kun viime vuonna jäi väliin. Kävin tänään lähimarketissa ja ohimennen vilkaisin myös korttihyllyä - ja kas kummaa, perinteisiä tavis-joulukortteja ei löytynyt. Sen sijaan kuorellisia löytyi ja runsaasti eri hyväntekeväisyysjärjestöjen "postimaksu maksettu"-kortteja.
Hyväntekeväisyys on tietysti sinällään kaunis ajatus. Tuputtaminen onkin sitten toinen juttu. Eräs ärsyttävämmistä esimerkeistä on jokavuotiset postilaatikosta automaattisesti tupsahtavat "tässä kortit, maksa laskulla"-kuoret. Joo, ihan hyvä ajatus siinäkin taustalla, mutta taas tuputetaan väkisin. Minulla on periaatteena se että heti kun tuputtaminen alkaa, minun kiinostukseni asiaa kohtaan loppuu. Niinpä esimerkiksi puhelinmarkkinointikaan ei toimi.
Tosin, saattaa olla että tänä vuonna sorrun niihin hyväntekeväisyyskortteihin. Lähinnä siksi, että postimaksu on maksettu :D Tarvitsee vain katsoa mihin rahansa työntää...
Ah, rakas naapurini on viimeinkin älynnyt pysyä hiljaa. Eikä rappukäytävässä edes haise raato, joten ehkä se vielä hengissä on. Tosin eipä ole valojakaan näkynyt pitkään aikaan.
Taas olisi paljon viilattavaa sivustolta bongattu, mutta aikaa ei just nyt ole. Kaikenlaiset häppeningit vievät jopa viikonloput. No ei siinä mitään, ehtii sitä kotona taas istua - ens viikonloppuna olisi taas jotain tiedossa, mutta katsotaan nyt jääkö pikavisiitiksi vanhojen tuttujen pariin vai olisiko ehkä jotain kivempaakin vielä illalle luvassa :)
Viime aikoina on ollut runsaasti erilaisia viestittelyjä sähköpostitse käynnissä ja meikäläistä on ruvennut huolella tympimään seikka, että jotkut työkseen asioita hoitavat tyypit eivät jaksa informoida minua tekemisistään. Antaa huonon kuvan moinen. Epäilemättä joillekin niitä posteja tulee satamäärin, mutta jonkinlainen kuittaus siitä missä mennään olisi ihan mukava varsinkin kun on esitetty selkeitä ja yksinkertaisia kysymyksiä. Siinä vaiheessa kun on sitten viimein pakko ottaa puhelin käteen niin aikaa tuhraantuu taas minuuttitolkulla kun ketään ei saa koskaan kiinni. Sitten vasta ottaakin kuuppaan jos vastaus on edelleenkin se "no palataan asiaan". Ei sen näppiksen käytön opettelu nyt niin vaikeeta oo ja lyhyt ja ytimekäs vastaus usein riittää.
Itse asiassa sama pätee IRL. Näin introverttinä kun ei aina ihan ensimmäisenä tule nostettua sitä kissaa pöydälle niin eräskin tapaus osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Harvemminpa minulta on mitään kysytty niin epäsuoraan kuin silloin. Eipä tainnut vastauksestakaan tädille olla sitten mitään iloa... toisaalta olisin kyllä mielelläni sen väärinkäsityksen korjannut, mutta mutta. No, ei parane valittaa, ainakaan kun ei juuri pätkääkään pieni väärinkäsitys haitaa, päinvastoin. Toinen täti kyllä kertoi mielipiteensä samasta jutusta varsin suorasukaisesti, pisteet sille. Sitäpaitsi huono minäkin kyselemään olen, että... no. Tosin, ennemmin tai myöhemmin kysyn jos asia tarpeeksi ihmetyttää :D Mutta viesteihin kyllä tulee vastaus.
Elämää bittiviidakossa :)
Eräänä aamuna istuin omenapuun alla, kun päähäni putosi omena. Ei siinä vielä mitään, mutta omenassa oli mato, joka.... hetkinen...väärä juttu, otetaanpa alusta, eli katsaus taaksepäin. Sivustolla oli blogi jo pari vuotta sitten, mutta sen sisältö oli varsin teknispainotteinen ja jopa vieläkin lyhyemmän ytimekäs kuin tässä versiossa. Pian kuitenkin sain ajatuksen että voisin kirjoittaa ihan oikeaa blogia ja monestakin syystä halusin kuitenkin varata lukemaan pääsyn vain tietyille ihmisille. Siltä pohjalta, noin pari vuotta sitten, syntyi ensimmäinen varsinainen blogi.
Itse sivusto oli perustettu testailumielessä koodausinnostusta tukemaan, mutta aika harvakseltaan olen sitä puolta jaksanut päivitellä. Blogin lukijoitakin oli suljetulla puolella vain muutama ja kun kerran pääasiassa itselleni kirjoittelin, oli sisältökin välillä hieman vaikeaselkoista. (Siis täysin päinvastoin kuin nyt...) Itse asiassa viestit olivat monesti niin "lue rivien välistä"-tyyliin kirjoitettuja, että ihmettelenpä saiko niiden varsinaisesta sisällöstä kukaan yhtään mitään selvää.
Pikkuhiljaa ajatus ihan oikeasta julkisesta blogista alkoi kyteä. Vähän aikaa harkitsin jonkin ulkopuolisen systeemin käyttöä, mutta siinä olisi mennyt tältä sivustolta sen viimeinen varsinainen käyttötarkoitus samalla roskiin, eikä se tuntunut ollenkaan kivalta idealta. Eli lopulta päädyin tähän nykyiseen vanhaan tuttuun systeemiin. Itse sivuston ulkoasu ja ajatus alkoi kuitenkin jo tympiä, joten sitäkin olen nyt alkanut päivitellä uuteen uskoon. Luulenpa kuitenkin että menee pitkä tovi, ennen kuin saan mitään merkittävää aikaiseksi. Jos lainkaan.
Jos joku sivuille sattumalta tai tarkoituksella eksyneistä minut tästä tunnistaa, vaikka kaimoja onkin melko läjä, niin kertokaa toki - luettavaksihan tämä on tarkoitettu ja ainahan se on kiva jos joku tuttu tännekin on löytänyt :)
Vaikka ei tämä mikään tornitalo sentään ole, on kuitenkin muutama kerros alla. Yllä sentään ei yhtään, onneksi. Se tästä vielä puuttuisi, että yläkerrastakin kuuluisi mekkalaa. Alimmassa kerroksessa käydään välillä ei-niin-kivan-kuuloisia neuvotteluja ja siinä välissä sitten tehdään, no, jotain, johon kuuluu musiikkia ja muuten vaan metelöintiä. Aivan sama mitä päivällä mekkaloivat, mutta voisivat nyt edes yhdentoista jälkeen pitää nokkansa tukossa.
Ihmettelempä, mitä mekkalaa minä sinne muille aiheutan? Kuuluvatko koneen satunnaiset piippaukset alas? Entä näppäimistön naputus ja tuolin narahdukset? Luulempa että mokomat ovat niin onnekkaita, että eivät kuulisi mitään vaikka hakkaisin patteria kiintoavaimella. Tosin tuolla mekkalalla eivät varmasti kuulisikaan...
No mitäs minä tässä valitan. Oikeestihan ainoa asia mistä on valittamista, on se , ettei naapureiden jutuista ihan kunnolla saa selvää. Jos saisi niin olisi oma saippuaooppera käynnissä melkein joka ilta. Minä kun vielä niin vähän katson televisiota niin siinähän sitä saisi viihdykettä - eikä tarvitsisi edes maksaa tv-lupamaksua!
Tässähän tulee melkein ikävä vanhaa opiskelijaboxia. Siellä nimittäin oli, hämmästyttävää kyllä, rauhallisempaa kuin täällä, eikä lapset mekkaloineet pihassa :D Tosin aina välillä tapahtui jotain värikästä, kuten että joku tyhjensi palosammuttimen käytävään tai pelasi kyykkää yksinään keskellä yötä parkkipaikalla... No, ehkä aika sittenkin kultaa muistot :)
Ylen uutissivujen eutanasia-artikkelin mukaan 70 prosenttia suomalaisista olisi valmis pyytämään itselleen armokuoleman. Höh, aina puhutaan suomalaisten korkeista itsemurhaluvuista mutta en tiennyt että tilanne on näin paha. Täällä voi olla aika hiljaista kohta...
Viimeksi muutettu: 01.11.2007
